Päivänsankari laittaa punaisen flamingokukan pulloon. Pidän flamingokukista yli kaiken, niiden vahvasta varresta, uhmakkuudesta. Niissä ei ole jälkeäkään ruusujen hörhelöisyydestä ja varisevuudesta. Syön kaksi palaa kakkua, annan miellyttävän hiprakan humahtaa päähän, paperinen lampunvarjostin tekee valosta pehmeää, ihmisten kasvoista lempeät. Syntymäpäivillä on myös vanha orivesiaikainen tuttavani joka sanoo alkaneensa taas kirjoittaa, hän lähettää julkaisemattoman runokokoelmansa sähköpostitse luettavakseni. On hienoa että luovuus versoaa ympärillä, ajatukset lepattavat takaraivoja vasten, pyrkivät ulos kuin perhoset vasten ikkunaa. Tänään on valvomisesta väsymys, palelee, juon kahvia etten nukahtaisi keskellä päivää. Katselen lumihiutaleiden putoamista alas, yritän lukea kirjaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
"On hienoa että luovuus versoaa ympärillä, ajatukset lepattavat takaraivoja vasten, pyrkivät ulos kuin perhoset vasten ikkunaa."
Kaunis lause. Just nyt työasiat täällä tukahduttavat väljän luovuuden. Perhoset ovat koteloissaan. Putkahtavat - niin uskon - kun alkaa tulla liian ahdasta. Sitä odotan.
Kiitos, Sivuaskel! Ja kyllä ne sieltä kuoriutuvat, aikanaan, toivottavasti pian! =)
Flamingo on vielä loistossaan. Sunnuntai oli raskas itsellekin. Harvoin on syntymäpäivää vietetty unen ja valveen utuisessa välimaastossa. Nyt pitäisi jaksaa viikko töitä - tai pikemminkin viisi askelta kohti Nykin matkaa. Kiitoksia pirskeistä!
Ne kestääkin pitkään... =) Kiitos itsellesi kivasta illasta!
Lähetä kommentti