Havahdun ystävänpäivään vasta illalla metrossa, näpyttelen viestejä kohmeisin sormin, oranssit muovipenkit kiiltelevät tympeää valoa, kuuntelen kuinka parin penkkirivin päässä istuva nuori mies purkaa treffipettymystään ystävälleen kännykkäänsä. Tuntuu pahalta tuntemattoman tytön puolesta, vaikka tietysti tiedän että tuollainen puhe on vain inhimillistä, olen itsekin saanut vastaavanlaisia puheluita. Mutta silti, sanoissa on jotenkin erilainen, julmempi sävy, kun ne lausutaan kaikuvassa metrossa, ohimennen, vieraiden korvien kuullen. Kylmin sormin tekstiviesteistä tulee lyhyempiä, lähetän ne silti matkaan, työnnän kännykän takaisin sukkaan ja sivutaskuun, astun hylättyjen ilmaisjakelulehtien ja karkkipapereiden yli, suojatien yli ja mäen, puolijuoksua, olen myöhässä, taas.
Biljardi ei luista, pallot vierivät minne sattuu, työpäivän ja uimisen jälkeen olen väsynyt, vetäydyn, ajattelen omiani, muut eivät huomaa, onneksi baarissa soi Muse ja Coldplay, hyräilen, selviän osuudestani, vaikkakaan en mitenkään loistokkaasti. Melankolia leijailee vihreiden pelipöytien yllä kuin savu. Hengitän sitä ulos ja taas sisään, se ei vähene.
"Tyttö sanoo: annoin kaikkien rakastettujeni mennä, parempien naisten matkaan,/ opettelin valon nimen valoa ennen, annoin pois kaiken, menin veneen alle/ pitämään sadetta. Sade putoili sisään kuin valkeat helmet, minulla oli/ käsissä valoisaa vettä, palava nauha." (Saila Susiluodon kokoelmasta Auringonkierto)
Biljardi ei luista, pallot vierivät minne sattuu, työpäivän ja uimisen jälkeen olen väsynyt, vetäydyn, ajattelen omiani, muut eivät huomaa, onneksi baarissa soi Muse ja Coldplay, hyräilen, selviän osuudestani, vaikkakaan en mitenkään loistokkaasti. Melankolia leijailee vihreiden pelipöytien yllä kuin savu. Hengitän sitä ulos ja taas sisään, se ei vähene.
"Tyttö sanoo: annoin kaikkien rakastettujeni mennä, parempien naisten matkaan,/ opettelin valon nimen valoa ennen, annoin pois kaiken, menin veneen alle/ pitämään sadetta. Sade putoili sisään kuin valkeat helmet, minulla oli/ käsissä valoisaa vettä, palava nauha." (Saila Susiluodon kokoelmasta Auringonkierto)
3 kommenttia:
Mä taisin havahtua ystävänpäivään kunnolla vasta eilen illalla enkä sittenkään reagoinut siihen mitenkään. Sitä se teettää, kun on koko ajan töissä ja yrittää siinä samassa jotain opiskellakin. Kun pääsee kotiin, on rättipoikkiväsynyt ja valmis kaatumaan suoraan sänkyyn. Eräs ystäväni totesi eilen, että ystävänpäivä on vain yksi päivä vuodesta. Ystävät kyllä tietävät, kertomattakin, että he ovat hänen ystäviään. Kiitos joka tapauksessa viestistä ja hyvää ystävänpäivää jälkikäteen :).
Hauska kuva Rotasta.
Taina: Niin, tuo on kyllä ihan totta. Ja onhan se vähän sellaista amerikkalaista hapatusta muutenkin...=D Jaksamisia töihin ja opiskeluihin!
Jyry: Kiitos! Voi olla että uudesta kämppiksestäni ilmestyy tänne myöhemmin lisääkin kuvia... :-)
Lähetä kommentti