Makailemme Herra Rattuksen kanssa sohvalla, koira kaluaa matolla puruluuta, olen kaatanut itselleni kahvia hajamielisyyksissäni kahteen kuppiin, pitää juoda nopeasti etteivät ne ehdi kylmetä. Herra Rattus tarkkailee epäluuloisesti spanielia, jonka tekisi mieli puraista sitä jalasta, sillä on jotakin rottia vastaan, ehkä jotakin vaistonvaraista, ikiaikaista, sellaista mitä ei voi muuttaa.
Minulla on savukrapula eilisillan baarissa istumisesta. Vieraan ihmisen kanssa vietetty ilta saa pohtimaan asioita, avartaa näkemään elämästä sellaisenkin palasen, jota muutoin ei näkisi. "Miksi elämän on oltava niin kyynistä?" kysyn Herra Rattukselta, mutta ei se kuuntele, se keskittyy koiraan, pilvisen aamupäivän hajavalo tulee sisään, kaikkialla on pölyä. En viitsi toistaa kysymystä, tänään on muitakin, arkisempia: mistä on ilmestynyt pieni reikä suosikkipaitaani? Rotta ja spanieli tarkkailevat toisiaan, minä en viitsi siivota, vaikka epäilen turkiskuoriaisia, haluan nauttia vapaasta lauantaipäivästä, olla vaan, lukea runotyttökirjoja. Niissä ei ainakaan ole mitään kyynistä.
Minulla on savukrapula eilisillan baarissa istumisesta. Vieraan ihmisen kanssa vietetty ilta saa pohtimaan asioita, avartaa näkemään elämästä sellaisenkin palasen, jota muutoin ei näkisi. "Miksi elämän on oltava niin kyynistä?" kysyn Herra Rattukselta, mutta ei se kuuntele, se keskittyy koiraan, pilvisen aamupäivän hajavalo tulee sisään, kaikkialla on pölyä. En viitsi toistaa kysymystä, tänään on muitakin, arkisempia: mistä on ilmestynyt pieni reikä suosikkipaitaani? Rotta ja spanieli tarkkailevat toisiaan, minä en viitsi siivota, vaikka epäilen turkiskuoriaisia, haluan nauttia vapaasta lauantaipäivästä, olla vaan, lukea runotyttökirjoja. Niissä ei ainakaan ole mitään kyynistä.
2 kommenttia:
Tarkoitatko runotyttökirjoilla sitä Montgomeryn kirjatrilogiaa?
Rakastan niitä kirjoja ja luen ne vähintään kerran vuodessa. Pieni runotyttö on ensimmäinen lukemani romaani.
Rentoa kyynisyysvapaata lauantaita, Silumiini!
Juuri sitä!=) Minullekin nuo kirjat olivat hirmu tärkeitä silloin lapsena, nyt vasta luen niitä ensi kertaa lapsuuden jälkeen.
Kiitos, Rappiotäti! :-D
Lähetä kommentti