Kävelemme jyrkkää rantapengertä alas, rantapajujen oksat tarttuvat pipoon, katkeilevat kun niihin tukeutuu, polku on liukas. Koirat juoksevat kaukana edellä, järvi on paksua jäätä, sen harmaus ulottuu taivaalle saakka. Joku on puhkaissut jäähän suuren avannon, vettä rakastava koira hyppää suoraan keskelle hyistä ammetta ja ennen kuin ehdimme säikähtää ja pistää juoksuksi, hölmistynyt spanieli on jo kiskonut itsensä kynsillään ylös, ponnahtanut pystyyn ja taas iloiseen laukkaan pystykorva kannoillaan, kuin märkää välikohtausta ei koskaan olisi tapahtunutkaan.
Isoisä seisoo metsänrajassa kävelysauvoihinsa nojaten, vanha, vihreä pipo päässään. Koirat juoksevat rinkiä hänen ympärillään, toinen märkäturkkinen, hidastamme, sovitamme askeleemme isoisän kävelyn tahtiin. Peltojen ja järven yli puhaltava tuuli tekee hyvää krapulaiselle keholle, tulee parempi olo, vaikka pohjetta särkee vielä, käveleminen tekee kipeää. Damn Seagullsin eilisiltainen keikka oli mieletön, vaikka kesken musiikin ja hyvän tuulen havahdunkin lattialta, jalkojen viidakosta, painavan, kännisen mieshenkilön rojahdettua päälleni. Onneksi ystävälliset kädet nostavat pystyyn, hyvä tuuli palaa, keikka jatkuu, musiikki virtaa kehon läpi, enkä livahda kesken pois viimeiseen bussiin. Soiton jälkeen viivymme vielä, juomme valkovenäläisiä, jatkamme alkuillan ehtymätöntä puhetta, joka hiipuu vasta matelevan taksijonon viimassa.
Isoisä seisoo metsänrajassa kävelysauvoihinsa nojaten, vanha, vihreä pipo päässään. Koirat juoksevat rinkiä hänen ympärillään, toinen märkäturkkinen, hidastamme, sovitamme askeleemme isoisän kävelyn tahtiin. Peltojen ja järven yli puhaltava tuuli tekee hyvää krapulaiselle keholle, tulee parempi olo, vaikka pohjetta särkee vielä, käveleminen tekee kipeää. Damn Seagullsin eilisiltainen keikka oli mieletön, vaikka kesken musiikin ja hyvän tuulen havahdunkin lattialta, jalkojen viidakosta, painavan, kännisen mieshenkilön rojahdettua päälleni. Onneksi ystävälliset kädet nostavat pystyyn, hyvä tuuli palaa, keikka jatkuu, musiikki virtaa kehon läpi, enkä livahda kesken pois viimeiseen bussiin. Soiton jälkeen viivymme vielä, juomme valkovenäläisiä, jatkamme alkuillan ehtymätöntä puhetta, joka hiipuu vasta matelevan taksijonon viimassa.
3 kommenttia:
Ajatuksesi soljuvat kuin puro, joka aina hakee ja löytää uomansa josta virrata. Kiitos.
tiedätkös, tajusin vasta sunnuntai-iltapäivänä yrittäessäni ylös sängystä (vaati muutaman tiukan ajatuksen ja suunnatonta syvien lihasten ponnistusvoimaa - minulla ei ole syviä lihaksia, huomasin), että se sama tyyppi joka teloi sinut, monotti minua yläselkään...pirulainen, teki melkein molemmista rampoja! onneksi ollaan elossa, ihan jokaisen hyvän keikan puolesta ei viitsisi sentään henkeään antaa (vaikka sekin käy aika usein mielessä :).
Sivuaskel: Kiitos,tuo oli hirmu kauniisti sanottu, vaikka useimmiten kyllä tuntuu että tässä päässä ajatukset virtailevat vähän liikaa ja ihan minne suuntaan hyvänsä, kuin puro joka ei oikein osaisi päättää...=)
Johna: Ihan totta!? No eipä kyllä tosiaan ihan henkensä kaupalla keikoilla huvittaisi käydä...
Minusta vaan tuntuu että ihan sama juttu on tapahtunut aika monta kertaa ennenkin, ihan kuin minussa olisi joku magneetti, joka vetää puoleensa horjahtelevia kännisiä karpaaseja, ihan noin niinkun telomismielessä... Sen takia yleensä mieluiten katselen keikkoja vähän syrjemmästä, taka-alalta.
Tai ehkä me vaan ollaan niin pieniä, ettei meitä ikinä huomata, ja jäädään aina jätti-ihmisten jalkoihin..:-)
Lähetä kommentti