Perjantai

Keitän kahvia ja kuuntelen Wojciechin uusinta, Sointula-levyä, lujalla. Köynnös työntyy parvekkeen ovelta sisään, Herra Rattus istuu vastapäätä ja puhuu. Herra Rattuksella on hiljainen ääni, en kuule aivan kaikkea, musiikki on voimakkaampi, musiikki on niin hyvää, mutta ei se mitään vaikka en kuule, nyökyttelen, kofeiini kiertää ympäri kehon, musiikki menee ihosta läpi. Herra Rattus ei huomaa väsymystäni, se kertoo kuono kiihtymyksestä väristen, sen sanoissa on kesän keveys ja valo, pensaiden vihreä. Tiskit ovat yhä tiskaamatta, pöly kerrostuu lattialle, ja näen taas hämähäkin, ihan pienen, niin pienen ettei se haittaa. En halua puhua mitään, en kuunnella, en ketään, en kenellekään.