Ystävän luota kotiin palattuani teen vielä lenkin keskuspuistoon. Metsätiellä leijuu vahva hevosenhaju, rastaat kuopsuttelevat kuivia lehtiä, ne eivät pelkää vähääkään, vaikka ohitan ne ihan läheltä. Ajattelen uutta, tekeillä olevaa runoa, tiedän runon tilan, tilanteen, mutta en muuta. Ajattelen viikon päästä alkavia töitä, asiakaskunnassa tulee olemaan paljon ruotsinkielisiä ja ruotsin puhuminen jännittää, kieli ei ole lähimainkaan hallussa, ei ole koskaan ollutkaan. Mutta ei auta, pakko yrittää, vaikka takelteluksi menisikin.
(Tänä viikonloppuna olen myös käynyt katsomassa Spiderman-elokuvan, sekä kärvistellyt Euroviisuklubilla, toimittajaystävän ympäripuhumana...)
(Tänä viikonloppuna olen myös käynyt katsomassa Spiderman-elokuvan, sekä kärvistellyt Euroviisuklubilla, toimittajaystävän ympäripuhumana...)
5 kommenttia:
"Ajattelen uutta, tekeillä olevaa runoa, tiedän runon tilan, tilanteen, mutta en muuta." Herkullinen hetki. Muka saavuttamaton ja silti - äkisti se on kynän tai koskettimien päässä.
Miksi Euroviisuklubilla piti kärvistellä?
Sivuaskel: Niinpä, kun kaikki on vielä epävarmaa ja vasta muotoutumassa, mutta kun kuitenkin on jo varmuus siitä että se syntyy, kun vaan jaksaa odottaa... :-)
Tuima: Hmmm, makuasioista ei voi tietenkään kiistellä...:-D
No ei voi :) Mutta hei, lauantaina voit pitää TV:n kiinni ja pysytellä poissa kaupungilta...
Tuima: Kyllä, luulen todella että aion tehdä niin... :-D
Lähetä kommentti