Tuomet ovat kukassa ja angervot, niiden tuoksu tulee ikkunasta sisään, yölintu laulaa. Herra Rattus näkee unia. Sen häntä riippuu ikkunalaudalta, korvat liikahtelevat. Teemukini on taas tyhjä. Olen saanut elämäni ensimmäisen ruotsinkielisen romaanin luettua ja ymmärsin lähes kaiken. Ehkei se olekaan niin vaikeaa. Onnistumisen elämyksen rohkaisemana aloitan toisen, Tove Janssonin Pappan och havet.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Ja mikä oli ensimmäinen?
Pappan och havet - elämyksellistä millä kielellä tahansa. Antoisia lukuhetkiä!
Tuima: Ensimmäinen ei ollut mitenkään kirjallisesti kovin mainittava, Sara Granin Kom närmare. Trilleri demonin riivaamasta naisesta. Mutta hyvin lyhyet luvut, yksinkertaisia lauseita. Janssonin kieli on paljon vaikeampaa, enemmän adjektiiveja.
Sivuaskel: Joo, tämä on muumikirjoista se, mitä en ole lukenut aikaisemmin, tai jos olen niin hyvin kauan sitten, ehkä lapsena, enkä enää muista. Kiitos! =)
Lähetä kommentti