Märkä asvaltti tuoksuu, vaikka raitiovaunussa haiseekin virtsa, on jotenkin liikuttavaa miten huolellisesti ystävä levittää vieraiden sateenvarjot auki kylpyhuoneeseen, minunkin hävettävän rikkinäisen varjoni, joka juuri ja juuri estää hiuksia kastumasta. On kotoisaa istua ystävän asunnossa, piirissä lattialla, kirja kädessä, teemuki toisessa, lukupiiri, tosiaan. Vaikka en kaikkia ihmisiä niin hyvin tunnekaan, on silti vapautunut olo, kaikki assosioivat vapaasti, kenenkään ei tarvitse pelätä sanooko jotakin tyhmää. Minä ainakin sanon, monta kertaa. Kun astun taas ulos sateeseen, repsottavan varjon alla, ihmiset jäävät vielä, keskustelu jatkuu, minä kävelen katua alas, raitiovaunuun. Lasipalatsin kahvilan ikkunan takana odottaa veljeni puoliso reppuineen, on mukava vaihtaa kuulumisia, edellisestä tapaamiskerrasta on jo aikaa.
Aamulla keitän kahvia kuumeiselle puolisukulaiselle, mitenkuten hän selviää koulutuspäiville Pasilan kirjastoon, itse menen toista päivää töihin, iltavuoroon, sateenvarjon alla jälleen. On mukavaa olla töissä taas, vaikka olenkin nukkunut huonosti, ruoka ei maistu, hermoilen aina liikaa sitä osaanko olla oikealla tavalla uudessa tilassa, olla huomaamaton ja näkyvä oikeissa tilanteissa. Etten vain tee mitään epäsopivaa, etten vain lipsauta mitään tyhmää.
Aamulla keitän kahvia kuumeiselle puolisukulaiselle, mitenkuten hän selviää koulutuspäiville Pasilan kirjastoon, itse menen toista päivää töihin, iltavuoroon, sateenvarjon alla jälleen. On mukavaa olla töissä taas, vaikka olenkin nukkunut huonosti, ruoka ei maistu, hermoilen aina liikaa sitä osaanko olla oikealla tavalla uudessa tilassa, olla huomaamaton ja näkyvä oikeissa tilanteissa. Etten vain tee mitään epäsopivaa, etten vain lipsauta mitään tyhmää.
2 kommenttia:
Kyllä sinä osaat ja totut uuteen paikkaan. Onnea uusvanhaan työhön!
Kiitos kannustuksesta Tuima! Kyllähän se niin taitaa olla että alku on aina raskainta, ensimmäinen viikko ja sitten se vasta alkaa sujua...:-)
Lähetä kommentti