Vapaapäivä

Katson toisaalle kun neula painuu ihon läpi ja inhoan valkeita seiniä, tympeää ja kovakouraista laboratoriohenkilöä. Odotushuoneessa pikkupoika voi huonosti, itkee ja oksentaa, otan takkini naulakosta ja olen helpottunut päästessäni ulos, paksuun valkoiseen lumeen.

Kuluttanut vapaapäivää myös ostoksilla (kauppojen tarjontaan ja omaan vartalooni tuskastuneena ostan hiphopfarkut, pikkusiskon esimerkin mukaisesti, toivottavasti en tule katumaan valintaani) sekä pohtimalla työasioita, Kysy Kirjastonhoitajalta -verkkotietopalvelun hankalaa kysymystä. Onneksi on isoveli, jolta saa aina apua vaikeissa kirjallisuustieteellisissä pulmissa. Jättänyt väliin Suuren Runotapahtuman, aina ei vaan jaksa. Ja lukenut Elenan loppuun: miten minusta on yhtäkkiä tullut niin nolostuttavan hidas, ajatustenkarkailusta kärsivä lukija.

Ja sitten, myöhään, pimeässä huoneessa, vajoan korvatulppien suomaan hiljaisuuteen. Seinällä riippuvassa taulussa kesämekkoiset rouvat elehtivät keskenään puutarhassa, käsilaukut olalla. He ovat menossa jonnekin, yhdellä on kukkapaketti käsivarrellaan, on kuuma päivä, käy heikko tuulenvire, naiset ovat hyvällä tuulella. Näen kuinka he liikehtivät, heidän ääriviivansa ovat taulusta irrallaan, mutta pimeä vain tekee tepposet, hämää. Suljen silmät.