Harmaahiuksinen eläkeläismies puristaa keskittyneesti tietokoneen hiirtä, yrittää vaivalloisesti tähdätä nettisivun tiettyä linkkiä, painelee kahdella sormella ja yhtäkkiä näyttö on täynnä ikkunoita ja vääriä ohjelmia. Mies hätääntyy. "Te painoitte nyt taas sitä hiiren oikeaa painiketta, kun piti painaa pelkästään vasenta", neuvon kärsivällisesti kahdennenkymmenennen kerran, ja mies tuskastuu: "onpas tämä nyt kauhean vaivalloista, en voi sille mitään, ei tämä toinen sormi tottele ollenkaan!" Ja miten liikuttava onkaan vanhemman rouvan säteilevä oivaltamisen elämys Googlen hakulaatikon äärellä: "voiko tähän tosiaan kirjoittaa ihan minkä sanan tahansa?"
On valaisevaa avustaa tietokoneen käytön alkeiskurssilla, tajuta kuinka kaoottinen ja vaikeasti hahmotettava on sähköisten verkkojen avaruus iäkkäämpien sukupolvien silmin, kuinka kiihtyvän kehityksen suoritusyhteiskunnassa vaaditaan yksilöiltä jatkuvaa valppautta, mukautumista, oppimista. Se joka ei pidä varaansa, ei ole valpas, ei sopeudu, eikä opi, suljetaan säälimättömästi yhteiskunnan ulkopuolelle, syrjäytyneiden kastiin. Tekisi mieleni siteerata tähän loppuun erästä Larry Silvanin yhteiskuntakriittistä runoa (vai olikohan se nyt edes hänen), mutta tietystikin kirjahyllyni on tuskastuttavan vajavainen, enkä omista kyseistä kirjaa, missä runo on. Runoilijat vain osaavat ilmaista ne kaikkein olennaisimmat asiat niin paljon paremmin.
On valaisevaa avustaa tietokoneen käytön alkeiskurssilla, tajuta kuinka kaoottinen ja vaikeasti hahmotettava on sähköisten verkkojen avaruus iäkkäämpien sukupolvien silmin, kuinka kiihtyvän kehityksen suoritusyhteiskunnassa vaaditaan yksilöiltä jatkuvaa valppautta, mukautumista, oppimista. Se joka ei pidä varaansa, ei ole valpas, ei sopeudu, eikä opi, suljetaan säälimättömästi yhteiskunnan ulkopuolelle, syrjäytyneiden kastiin. Tekisi mieleni siteerata tähän loppuun erästä Larry Silvanin yhteiskuntakriittistä runoa (vai olikohan se nyt edes hänen), mutta tietystikin kirjahyllyni on tuskastuttavan vajavainen, enkä omista kyseistä kirjaa, missä runo on. Runoilijat vain osaavat ilmaista ne kaikkein olennaisimmat asiat niin paljon paremmin.
2 kommenttia:
tiedätkö, vähän samassa tilanteessa oltiin, kun työpaikalla vaihdettiin mac-kannasta pc-koneisiin. oli jotenkin valtavan liikuttavaa seisoa siinä vieressä, kun keski-ikäinen mies joutuu nöyrtymään sen kahdennenkymmenennen kerran ja kysymään itseään 15 vuotta nuoremmalta tytöltä, miten wordin etsi/korvaa-toimintoa käytetään. harmillista, kun ne oppivat niin nopeasti ;).
Niinpä... Se on helpompaa sukupolvelle joka kasvaa teknologian kehityksen mukana, tuntuma tietotekniikkaan tulee ikään kuin huomaamatta.
Lähetä kommentti