Turkoosissa vedessä näen pohjaan asti, syvällä lojuu joltakulta pudonnut avainrenksu, jossain kirkaisee lapsi, joku hipaisee tahattomasti kylkeäni, uin kovempaa, ohitan puuskuttavan keski-ikäisen miehen, vettä menee nenästä nieluun, kirveltää.
Tänään ajattelin olla hyvin väsynyt, pysyä kotona vaikka kuka soittaisi, vajota pehmeään vuoteeseen, äänettömyyteen, antaa pimeän ja alitajunnan nielaista, mutta turkoosissa, läpinäkyvässä vedessä, työpäivän jälkeen, kuunneltuani yhden asiakkaan yhdet asiattomat haukut, etsittyäni erittäin humalaiselle rouvashenkilölle journalismia käsitteleviä kirjoja, pohdittuani milloin voi pyytää vahtimestaria heittämään ulos muita häiritsevän, virtsankatkuisen laitapuolen kulkijan, tulen toisiin ajatuksiin.
Kotona lihasten miellyttävä raukeus, keittiön keltainen valo, kaadan lasillisen brandyä. Spanieli tuijottaa murheellisin silmin, valuttaa syliini poskiinsa varastoimaansa vettä, mutta ei se haittaa, brandy nousee päähän, unohdan hetkeksi rahahuolet, sen että asun edelleen äitini pikkuruisessa työhuoneessa, koko omaisuus varastoituna leveän sänkyni alle. Mikään ei haittaa nyt, on lämmin olo, kohta on juostava bussiin, istuttava pimeä, luminen tie, astuttava rautatieaseman hälinään, etsittävä tutut, odottavat kasvot.
3 kommenttia:
"kohta on juostava bussiin, istuttava pimeä, luminen tie" siinä on pätkä jonka olisin halunnut osata itse kirjoittaa :)
Löysin tänne Tuiman kautta, jään seurailemaan.
Kiitos Tuima! =) Ja Susupetal, kiva että löysit tiesi tänne, on hienoa saada uusia lukijoita, ei tunne kirjoittavansa ihan tyhjään...=)
Lähetä kommentti