Kahvikupillinen lounastauolla, auringosta lämpimillä portailla, samean joen ajelehtiessa ohitse. Kofeiini kohisee hitaasti jäseniin, venyttää hetken nautinnolliseksi joutilaisuudeksi. Päivittäisten rutiinien luoma petollinen turvallisuus, tunne elämänhallinnasta sattumanvaraisuuden maailmassa ja mielen kaaoksessa.
(Tämän hetkinen mielenkaaos = liian kuumia liikenteenmeluisia öitä, jotenkin kovilta tuntuvia korvatulppia, arjen paineita ja huolta tulevaisuudesta. Olenko tarpeeksi vahva tähän suoritusyhteiskuntaan? Olenko riittävän kelvollinen, hyvä ihminen?)
Uppoudun illuusioon ja ihastelen sämpylääni kerjäävän naurulokin räpylävarpaita.
(Tämän hetkinen mielenkaaos = liian kuumia liikenteenmeluisia öitä, jotenkin kovilta tuntuvia korvatulppia, arjen paineita ja huolta tulevaisuudesta. Olenko tarpeeksi vahva tähän suoritusyhteiskuntaan? Olenko riittävän kelvollinen, hyvä ihminen?)
Uppoudun illuusioon ja ihastelen sämpylääni kerjäävän naurulokin räpylävarpaita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti